"Suomi ja Intia yhteen soppii"

Intia on maa, jossa käsillä tekeminen on säilynyt. Kun perustin Lazy Lizardin, teetin omaa mallistoa Eestissä. Silloin en vielä tuntenut Intiaa niin hyvin, että olisin uskaltanut ompeluttaa vaatteita siellä. Nyt kun olen tutustunut maahan paremmin, olen alkanut tehdä yhteistyötä intialaisten kanssa. Lazy Lizardin omia malleja ommellaan siis Intiassa, intialaisista materiaaleista.

Jokainen vaate ommellaan erikseen ilman massatuotantoon liittyvää kiirettä, puhumattakaan pakollista ylitöistä. 

Parhaiten Intiaan saa kosketuksen, kun irtautuu länsimaisista hotelleista ja jalkautuu kujille ja kyliin. Museoissa, tapahtumissa ja keskustelemalla ihmisten kanssa oppii koko ajan uutta rikkaasta käsityöperinteestä. Intialaiset ovat alkaneet itsekin arvostaa omaa perintöään sen sijaan että ostaisivat vain tehtaissa valmistettuja tuotteita.

Intiassa käsityöläisyyteen liittyy omanlaistaan pyhyyttä ja työtä tehdään rituaalinomaisesti. Kankaan värjäämiseen kasviväreillä saattaa kuulua parikymmentä eri työvaihetta. Työtä opetellaan kylissä lapsesta saakka oman vanhemman työskentelyä seuraten.  

Saraswati-joen rannalla  

Viime reissullani Intiassa pääsin vihdoin käymään paikassa, josta olin lukenut paljon. Sanganer sijaitsee lähellä Jaipuria, Rajasthanin pääkaupunkia. Alueelle on keskittynyt paljon kankaiden painantaa harjoittavia perheitä.

Kangas levitetään pitkille pöydille, ja painajat, chhipat, etenevät sitä pitkin kastaen ensin kaiverretun puisen muotin väriin ja painaen sen sitten kankaaseen. Kun koko kangas on painettu, vaihdetaan toinen muotti ja painetaan seuraava väri. Voi vain kuvitella, miten paljon keskittyneisyyttä ja taitoa vaatii osata kohdistaa muotti juuri oikeaan kohtaan kangasta.

Välillä kankaita huuhdotaan ja ja ripustetaan korkeille orsille kuivumaan. Näin olin lukenut.

Riksan puksutellessa kohti Sanganeria mietin, onnistuisinko vihdoin näkemään toimintaa, jota olin ihaillut kirjoista.

En ollut erikseen selvittänyt paikasta mitään, mutta onnistuin jotenkin selittämään kuskille, että halusin tutustua kankaiden painajiin. Riksa kurvasi joenrantaan, ja kun astuin lähemmäs, näin korkeilla orsilla liehuvat kankaat. Melkein itkin onnesta.

Itkin sitä, miten hienoa on, että suvut eivät ole antaneet periksi, vaan jatkavat ikiaikaista elinkeinoaan joen rannalla. Toivoin, etteivät he ikinä lopettaisi, sillä kyse on kokonaisesta kulttuurista.

Käsinpainanta antaa kankaille aivan oman leimansa. Perinteinen tapa ei myöskään kuormita luontoa, sillä kemikaaleja ei käytetä. Kun ostaa käsinpainetusta kankaasta ommellun vaatteen, tietää, että vaate on hyväksi itselle, luonnolle ja yhteisölle, jossa se on valmistettu.

Intialaisten ystävällistä luonnetta kuvaa se, että he antoivat minun tepastella orsien alla kyselemättä mitään, miksi olin tullut paikalle ja niiskutin siellä itsekseni.

Pääsin myös sisään näkemään chhippojen työtä. Painaja lyö tuhansia kertoja ennen kuin kangas on valmis. Se on maagista.

Suomessa suunniteltu, Intiassa valmistettu

Minua on pohdituttanut asia, jonka eräs intialainen mies kertoi viime reissulla. Keskustelimme kulttuurisista eroista.

Hän pohdiskeli, mikä erottaa eurooppalaiset, kiinalaiset ja intialaiset vaateyritykset toisistaan. Hänen mukaansa eurooppalaiset hallitsevat designin ja vaatteiden esillepanon, mitä kiinalaiset eivät osaa.

Kiinalaisten vahvuus taas on tehokkuudessa, mutta he eivät osaa luoda, ja siksi he kopioivat eurooppalaiset mallit, valmistavat ne yltiötehokkaasti ja myyvät ulos halvalla.

Intiassakin on varsinainen kiinalaisten vaatteiden vyöry.

Intialaisten vahvuus on miehen mukaan käsityötaidoissa. Kankaiden kutominen, värjääminen ja kirjailu osataan. Toiminnasta puuttuu kuitenkin tehokkuus ja tuotteiden esillepanossa Intia on onneton.

Tämän tietää jokainen, joka eksyy intialaiseen vaatekauppaan.  Vaatteet on pinottu isoihin röykkiöihin seinustoille, mistä länsimainen ihminen vain ahdistuu.

Mielestäni mies oli luonnehdinnassaan oikeassa ja tästä pääsenkin tämän kirjoituksen ytimeen. Globalisaation on mielestäni hyvä asia, jos siinä yhdistetään kahden kulttuurin vahvuudet ja pyritään yhdessä tekemään kauniita ja laadukkaita vaatteita.

Intiassa moninaiset käden taidot ovat vielä tallella, kun ne ovat Suomessa jo lähes kuolleet. Miksi emme siis antaisi intialaisten ommella ja kirjailla vaatteitamme kankaista, joiden laadukkuus ja pehmeys on vertaansa vailla? Parhaassa tapauksessa kankaat on värjätty luonnosta kerätyillä kasveilla.

Suomessa taas on osaamista vaatteiden suunnittelussa. Me tiedämme, millaisia vaatteita eurooppalaiset haluavat käyttää. Intialaiset vaatteet eivät useinkaan ole kaavoitettu niin että ne miellyttäisivät tai edes mahtuisivat meille.

Pieni on kaunista

Aasian tehtaat, joita ympäröivät pahimmassa tapauksessa työntekijöiden asuinparakit, eivät ole se Intia, jonka tunnen. Ankea mielikuva kuitenkin hallitsee suomalaisia kuluttajia.    

Minun Intiani on värikäs, ylpeä ja osaava.

Monet käsityöläiset ovat Intiassa järjestäytyneet pieniksi tai suuremmiksi eettisesti toimiviksi osuuskunniksi ja maassa on myös järjestöjä, jotka auttavat käsityöläisiä esimerkiksi markkinoinnissa ja ajavat heidän etujaan viranomaisiin päin.

Me voimme auttaa kehittyviä maita viemällä sinne design-osaamistamme. Kun maaseudun kylät säilyttävät elinvoimansa, ihmisillä ei ole houkutusta muuttaa jo muutenkin liian suuriksi paisuneisiin kaupunkeihin.

Tietoteknikan avulla Intian kylät voidaan liittää osaksi globaalia taloutta. Yhteistyön syventyessä tuotteita voidaan suunnitella yhä enemmän yhdessä.

Isot ihmisoikeuksia polkevat tehtaat ja hikipajat ovat yhtä vanhanaikaisia kuin häkkikanalat. Kumppanuus, jossa design, korkealuokkaiset materiaalit ja käsityötaito yhdistyvät, on tulevaisuutta. 

Kuvissa näet puisten muottien kaivertajia Sanganerissa sekä kankaiden painajia työssään. Alinna on kuva solmintatekniikalla värjätyistä kankaista. Värjäystekniikoita on siis monia!

Kesän korvilla Lazy Lizardin valikoimiin tulee lisää mekkoja ja tunikoita, jotka on värjätty käsin perinteisin menetelmin. Kun näen tällaisen vaatteen, muistan Sanganerin tuulen, ystävälliset ihmiset ja orsilla liehuvat kirkasväriset kankaat.

-Lotta